Materiaalineurootikko

Olen heikkoina pehmeisiin ja hyvälaatuisiin kankaisiin. Joskus saatan jopa antaa kuosille joitain asioita anteeksi ihan vain siksi että kangas on niin pehmoista. Samalla vihaan huonolaatuisia kankaita. Mikäli materiaali on huonoa, se ihaninkin kuosi menettää hohtonsa.

Tämä Verson puodin Hurmurin serkku joustocollege lämmitti materiaalineurootikon sydäntä. Siinä kohtasi sekä laatu että kuosi. Ja mikä parasta, vaikka tätä paitaa on käytetty ahkerasti, on se edelleen kuin uusi. Ei nukkaa, ei haalistumista ja yhtä pehmoinen kuin kangas oli ostettaessa.

Ihan oikeasti lapsi ei olisi enää ainuttakaan paitaa tässä koossa tarvinnut, mutta en voinut olla ompelematta tästä pehmeästä joustocollegesta jotakin heti päälle sopivaa. Malliltaan paita on ihan tavallinen peruspertsa. Kuvio on sen verran iso ettei tässä koossa (92cm) ollut kovinkaan paljon varaa kikkailla jos halusi säilyttää kuvion ehjänä. 

 

Tällaisiin kankaisiin haluan lapseni pukea. Mukaviin, pehmoisiin ja kestäviin, sellaisissa tahdon itsekin olla.

Kangas: Hurmurin serkku, Verson puoti
Paidan kaava: Raide, Ottobre
Housujen kaava: Mock denim, Ottobre

Pandahaaremit

Tammikuun alussa blogi täytti 5 vuotta! Muistin sen itsekin vasta noin puoli minuuttia sitten. :) Kulunut vuosi oli kuitenkin blogille surkea vuosi. Syy on hyvin yksinkertainen ja yksi sana riittää sen kuvaamiseen, ruuhkavuodet. Hetkittäin suunnittelin jo siirtymistä pelkästään facebookkiin ja instagramiin niiden helppouden vuoksi mutta blogi on minulle kuitenkin rakas enkä halua siitä luopua. Uskoisin että tänä vuonna pystyn kuitenkin panostamaan tähän enemmän, sitä haluan ja siihen pyrin. Luvassa on myös vähän uusia tuulia joista lisää sitten myöhemmin. ;)

Nämä housut tein viime kesänä kesäloman kynnyksellä ja ne ovat ehdottomasti yhdet lempihousuista mitä pojan vaatekaapista löytyy. Malliltaan ne ovat hyvin simppelit haaremit, jotka varmasti ovat mukavat jalassa ja kangas on ihanan pehmoista Andrea Laurenin suunnittelemaa joustocollegea jota tilasin Alles fuer selbermacherista Saksasta viime keväänä muutaman muun kankaan kanssa.

Vaikka näiden ompelusta on kulunut jo rutkasti aikaa ja käyttöä housuille on tullut mukavasti, ei se kuitenkaan näy kankaasta. Ne ovat yhtä pehmoiset, yhtä nukattomat ja värikkäät mitä kangas oli paketista tullessaankin. Parhautta! Materiaalineurootikko kiittää ja napsautti samaa kangasta vielä sinipohjaisenakin kotiin. :)

Tuomas-juna

Pari päivää jouluun ja minulta on kielletty joulusiivous. Rentouttavaako? Ehkä voisi kuvitella niin mutta siltä se ei kuitenkaan tunnu. Hätä keinot keksii ja päästetään tänä vuonna itsemme vähän helpommalla. Laatikot saa ostettua, valoja himmennettyä ja lahjat ovat viime silausta vaille valmiina. Kyllä tämä tästä.
Koska ompelua ei mielestäni kuitenkaan voi luokitella fyysisesti kovin raskaaksi, varsinkin kun sen tekee vähän kerrallaan, sain tehtyä pienen miehen eräs aamu kovin iloiseksi.

Löysin jokin aika sitten Jättirätistä yllätyksekseni Tuomas veturi trikoota. Pohjaväri ei ihan miellyttänyt ja materiaalikaan ei jousta mutta kuvat olivat sopivan kokoisia ja selkeitä leikattavaksi. Niinpä kaivoin punaraidallista trikoota, kiinnitin kuvan kaksipuolisella liimakankaalla kankaalle ja tikkasin ympäri. Loppu onkin peruspaitaa. :)

Pieni mies oli aamulla sanaton ihastuksesta ja sain liikuttavat kiitokset ennen kuin olin saanut edes omia silmiäni auki. <3

 Housut olen tehnyt joustocollegesta Mock denim-kaavalla jotka olen pienentänyt kokoon 92cm. Todella kiva malli, vähän reilu mutta saa ollakin. Paita on hyväksi todetulla Raide-kaavalla tehty.

Joululahjoihin palailen vasta joulun jälkeen mutta siihen asti

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!    

Talvilakki ja tuubihuivi

Viilenevät ilmat veivät minut kangaskaapin uumeniin etsimään sopivia kankaita talvilakkia varten. Vaikka viime vuotinen lakki vielä meneekin, halusin tehdä parannellun version lakista kuosilla, joka sopii paremmin uuteen talvihaalariin.

Malliltaan lakki on sama mitä viime vuonnakin. Sain viime vuonna kaavan muokattua tosi hyväksi ja tähän tein vielä muutamia pieniä muutoksia. :) Parannellulla versiolla tarkoitin kuitenkin lähinnä lakin sisustaa. Viime vuonna käytin vuorena ohutta fleeceä, tässä lakissa on vuorena merinovillaa. Korvien kohdalle lisäsin tuulisuojaksi pul-kangasta. Lakki kiinnitetään leuan alle tarralla, sillä nepparit kylmenisivät nopeasti viileällä ilmalla.

Lakki meni käyttöön suoraan ompelupöydältä joten se viimeinen silaus, tupsu, puuttuu kuvista. Nyt sekin on jo paikoillaan. :)

Lakin kaveriksi tein tuubihuivin. Tätä ei kierretä kaulan ympäri vaan se istuu ihan nätisti kaulaan tällaisenaan kun ympärysmitta on hieman pienempi mitä päänympärys. Tämänkin vuorena on merinovillaa.

Lakkeja tuli tehtyä itseasiassa kaksin kappalein, toinen hieman isommassa koossa sillä olin epävarma miten joustofrotee venyy päähän. Hyvinhän se venyi joten isompi lakki jäi vielä odottamaan käyttäjäänsä.

Terve taas!

Viimeksi päivitin blogia huhtikuussa ja nyt heti perään lokakuussa. :D
Niinpä niin, melkein olen tullut syödyksi ruuhkavuoden syövereihin mutta pohjalta on hyvä nousta kun suunta on vain ylöspäin. On minulla kyllä aikaa ollut sen verran että olen saanut lapsen pidettyä vaatteissa mutta blogi siitä on valitettavasti joutunut kärsimään. Mutta eiköhän tämä taas tästä vauhtiin pääse. :)

Mutta entäs se kesä sitten? Aika vilpoisahan se oli mutta mahtui sekaan onneksi myös niitä lämpimiäkin päiviä. :) Kesävaatteita pojalla oli reilusti, vähän turhankin reilusti tämän kesän tarpeisiin mutta jokaista ehdittiin pitää vaikkei varmaankaan kuvata. Puhelimen muistin syövereistä varmasti löytyisi kuvia enemmän mutta aloitetaan nyt näillä.

 

Tulipa ikävä kesää näitä kuvia katsellessa! Enää ei muista niitä vilpoisiakaan päiviä. :)

Vaatteiden osalta aika pertsameiningillä siis mentiin ja mennään kyllä edelleenkin. Onneksi on ihania kuoseja jotka pelastavat peruspaidankin. :) Poikakin on kasvanut jo niin isoksi että sanoo vaatteista oman mielipiteensä. Enää ei aina äidin valitsemat vaatteet kelpaa vaan kaapista valitaan itse se lentskaripaita tai autopaita. Minusta se on aika ihanaa kun lapsi löytää omat mielenkiinnon kohteensa vaikka ne sitten hiukan kaventaisivatkin äidin luovuuden toteuttamista. Kukapa sitä ei haluaisi nähdä lapsensa silmien loistetta kun näytät hänelle uutta traktoripaitaa josta tulee oitis se lempipaita, ainakin hetkesi. :)   

Mustaa ja minttua

Mulle kävi näin taas. Tein toisinnon, lähes samanlaisen haalarin kuin olen tehnyt aikaisemmin. Kun tykästyn johonkin, on vaikea jättää sen tekeminen yhteen kertaan. Lapsi kasvaa nopeasti joten ne lempparivaatteetkin jäävät pieniksi hetkessä. Onneksi voi aina tehdä isomman.

Minttu ja musta ovat harmaan ohella tämän hetken lempivärejäni, mikäli mustaa ja harmaata edes väreiksi voi kutsua. Olinkin varsin innoissani bongatessani paikallisesta kangaskaupasta mintun vetoketjun ja sattumalta vetoketjun väri sopi myös täydellisesti aiemmin tekemääni lippapipon väriin ja tuubihuiviin. Tästä tuli yhdessä aika makoisa setti.

Tykkään laittaa alavaran nepparilla kiinni etukappaleeseen jotta huppu pysyy kuosissaan eikä alavara ole rutussa. Pääasiahan on että vaate on mukava ja toimiva, sen ulkonäön lisäksi. Kaikista paras olisi ollut musta rengasneppari tuohon mutta koska en malttanut odotella, sai metallin värinen nyt kelvata. 

Haalarin inspiraation lähde on varmaan aika selvä niille jotka lastenvaatemuotia seuraavat. ;)

Voi kesä, tule jo! Tämä ompelija on ollut ahkera ja kesävaatteetkin alkaa pojalla olla aika hyvässä jamassa.  Saisi niitä sitten tänne blogiinkin asti. :) 
  
Haalarin musta joustocollege on Kankaamosta, vetoketju Jättirätistä, minttu trikoo Pikku Piltistä ja tuubihuivin Hippu-kangas Paapiilta.

Muumitakki ja lippahattu

Ennenkuin lapsi oli edes pilkkeenä silmäkulmassa oli minulla muutama asia joita haluan -sitten joskus- lapselleni tehdä. Itsetehty takki oli yksi niistä. Tosin silloin  ajatuksena oli tehdä se jostain retrommastakin retrosta kankaasta mutta mieli muuttuu ja tämän muumikankaan tullessa vastaan tiesin välittömästi mitä siitä tehdä.

Ja niin hykerteli sekä äiti että muumeihin ihastunut poika tyytyväisenä kun takki oli valmis, tästä tuli ihana! Muumikangas on lakanavahvuista puuvillaa ja vuorena on ohuen ohut tikkivuori joten mikään rymytakki tämä ei ole vaan tarkoitettu lähinnä vain kaupoissa patsasteluun. Siitä huolimatta tämä on viikon aikana ollut melkein joka päivänä päällä vaikkemme siellä kaupoissa olekaan patsastelleet kuin kertaalleen.

Älkää välittäkö takin rypyistä. Kuvat otettiin suoraan autosta pois hypättyämme.

Takki on tehty Ottobren Against the wind kaavalla hiukan kavennettuna. Lisäsin myös resorit ja kantit. Tein takin koossa 92cm 84cm pitkälle pojalle ja tästä tuli juuri passelin kokoinen pienellä kasvuvaralla. Yleensä lisäilen oman pojan paitoihin ja haalareihin reilusti selän pituutta mutta tämä takki on saman mittainen mitä kaavassakin.

Pojan päässä olevan lakin tein Heilt Speciell og Jubel kirjasta. Madalsin hieman korkeudesta vaikka enemmänkin olisi saanut madaltaa. Myös lippa oli turhan suojaava ja seuraavassa joutuisi sekin muutoksen alle. Kaava tuntui olevan aika naftia mitoitusta, toisaalta eipähän pyöri päässä mutta mitoittaisin hieman pienempään päähän tämän koon. Ihan käytettävä tämä silti on ja käytössä se on ollutkin ja kyllä poika sieltä alta näkee eteensäkin vaikka kuvissa hyvin lipan alla onkin.

Aurinkokin on meitä hellinyt niin että ehkäpä saan tänne blogiin asti jotain muutakin valmista esiteltäväksi kun valoa riittää kuvailuihin. Toivotaan että takatalviennusteet olisivatkin väärä hälytys ja saataisiin jatkaa näissä keväisissä keleissä kesään asti. :)