Mustaa ja minttua

Mulle kävi näin taas. Tein toisinnon, lähes samanlaisen haalarin kuin olen tehnyt aikaisemmin. Kun tykästyn johonkin, on vaikea jättää sen tekeminen yhteen kertaan. Lapsi kasvaa nopeasti joten ne lempparivaatteetkin jäävät pieniksi hetkessä. Onneksi voi aina tehdä isomman.

Minttu ja musta ovat harmaan ohella tämän hetken lempivärejäni, mikäli mustaa ja harmaata edes väreiksi voi kutsua. Olinkin varsin innoissani bongatessani paikallisesta kangaskaupasta mintun vetoketjun ja sattumalta vetoketjun väri sopi myös täydellisesti aiemmin tekemääni lippapipon väriin ja tuubihuiviin. Tästä tuli yhdessä aika makoisa setti.

Tykkään laittaa alavaran nepparilla kiinni etukappaleeseen jotta huppu pysyy kuosissaan eikä alavara ole rutussa. Pääasiahan on että vaate on mukava ja toimiva, sen ulkonäön lisäksi. Kaikista paras olisi ollut musta rengasneppari tuohon mutta koska en malttanut odotella, sai metallin värinen nyt kelvata. 

Haalarin inspiraation lähde on varmaan aika selvä niille jotka lastenvaatemuotia seuraavat. ;)

Voi kesä, tule jo! Tämä ompelija on ollut ahkera ja kesävaatteetkin alkaa pojalla olla aika hyvässä jamassa.  Saisi niitä sitten tänne blogiinkin asti. :) 
  
Haalarin musta joustocollege on Kankaamosta, vetoketju Jättirätistä, minttu trikoo Pikku Piltistä ja tuubihuivin Hippu-kangas Paapiilta.

Muumitakki ja lippahattu

Ennenkuin lapsi oli edes pilkkeenä silmäkulmassa oli minulla muutama asia joita haluan -sitten joskus- lapselleni tehdä. Itsetehty takki oli yksi niistä. Tosin silloin  ajatuksena oli tehdä se jostain retrommastakin retrosta kankaasta mutta mieli muuttuu ja tämän muumikankaan tullessa vastaan tiesin välittömästi mitä siitä tehdä.

Ja niin hykerteli sekä äiti että muumeihin ihastunut poika tyytyväisenä kun takki oli valmis, tästä tuli ihana! Muumikangas on lakanavahvuista puuvillaa ja vuorena on ohuen ohut tikkivuori joten mikään rymytakki tämä ei ole vaan tarkoitettu lähinnä vain kaupoissa patsasteluun. Siitä huolimatta tämä on viikon aikana ollut melkein joka päivänä päällä vaikkemme siellä kaupoissa olekaan patsastelleet kuin kertaalleen.

Älkää välittäkö takin rypyistä. Kuvat otettiin suoraan autosta pois hypättyämme.

Takki on tehty Ottobren Against the wind kaavalla hiukan kavennettuna. Lisäsin myös resorit ja kantit. Tein takin koossa 92cm 84cm pitkälle pojalle ja tästä tuli juuri passelin kokoinen pienellä kasvuvaralla. Yleensä lisäilen oman pojan paitoihin ja haalareihin reilusti selän pituutta mutta tämä takki on saman mittainen mitä kaavassakin.

Pojan päässä olevan lakin tein Heilt Speciell og Jubel kirjasta. Madalsin hieman korkeudesta vaikka enemmänkin olisi saanut madaltaa. Myös lippa oli turhan suojaava ja seuraavassa joutuisi sekin muutoksen alle. Kaava tuntui olevan aika naftia mitoitusta, toisaalta eipähän pyöri päässä mutta mitoittaisin hieman pienempään päähän tämän koon. Ihan käytettävä tämä silti on ja käytössä se on ollutkin ja kyllä poika sieltä alta näkee eteensäkin vaikka kuvissa hyvin lipan alla onkin.

Aurinkokin on meitä hellinyt niin että ehkäpä saan tänne blogiin asti jotain muutakin valmista esiteltäväksi kun valoa riittää kuvailuihin. Toivotaan että takatalviennusteet olisivatkin väärä hälytys ja saataisiin jatkaa näissä keväisissä keleissä kesään asti. :)  

Sylva-huutis

Saumanvara-ompeluryhmä järjestää huomenna, sunnuntaina 15.2. klo 9-22, hyväntekeväisyyshuutokaupan Sylva ry:lle Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi.
Itselläni oli alunperin suuret suunnitelmat huutokauppaan ompelusta mutta sairastuminen verotti hieman niitä suurimpia suunnitelmia ja jumpsuitit ja vaatteet jäivät tällä kertaa tekemättä. Koin kuitenkin tärkeänä osallistumisen näin tärkeään asiaan ja tein sellaista mitä pystyin omista varastoistani ja aikataulujen lomassa tekemään. Lopullinen saldo on 4 trikoopipoa ja kolme settiä tiskirättejä.

Nämä ja paljon muuta on huudettavissa sunnuntaina 15.2. täältä.

Jos jostain syystä tarvitset syyn asian tukemiseen, voi tämä artikkeli ehkä sellaisen antaa. Voimia jokaiselle jota tämä asia koskettaa!

Neljä vuotta!

Alkuvuosi on ollut niin täynnä touhua ja muutoksia että eräskin päivä pääsi karkaamaan mielestäni. Alkukuusta tuli täyteen neljä vuotta blogin pitämistä ja viides vuosi hurahti käyntiin. :)

Aloittaessani neljä vuotta sitten blogia olin hieman epävarma että jaksanko kuitenkaan tätä pitää. Nyt kuitenkin huomaan tästä tulleen itsestäänselvyys, harrastukseen kuuluva asia. En ole missään vaiheessa tuntenut että blogi olisi jotenkin taakaksi vaan se tavallaan kuuluu pakettiin. Ehkä se johtuu siitä että pyrin olemaan ottamatta paineita tai suuria tavoitteita esim. postailujen määrästä vaan ompelen kun ompeluttaa ja neulon kun neulotuttaa ja julkaisen niitä silloin kun tulee sopiva hetki ja olen saanut tekeleitä kuvattua. Tästä johtuen joskus on hiljaisempaa ja joskus taas postailuja tulee tiheään. :)

Neljä vuotta sitten neuloin eniten ja silloin blogin nimi olikin Puikkohippasilla. Pikku hiljaa pienten ihmisten lukumäärä lähipiirissä kasvoi ja ompelut ja muut näpertelyt alkoivat vallata siten enemmän tilaa. Tässä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi muuttaa blogin nimikin joksikin kuvailevammaksi ja Made by Ulma tuli linjoille marraskuussa 2012.

Kuluneen vuoden aikana olen ommellut enemmän kuin ikinä tuon oman pienen kultakimpaleeni johdosta. Olen pääosin saanut vaatetettua poikani itse tekemilläni vaatteilla ja laadukkailla kankailla sekä samalla saanut harrastaa ja ottaa omaa aikaa, vaikkakin useimmiten omien yöunieni kustannuksella. Olen oppinut paljon uutta, somen kautta tutustunut mahtaviin ryhmiin ja koneistokin on täydentynyt peittarilla. Motivaatio tuntuu nyt olevan huipussaan.

Tältä vuodelta en uskalla toivoa yhtä tuotteliasta vuotta uuden arjen astuttua elämään mutta määrän sijaan haluan panostaa enemmän siihen, mikä on meidän tyylimme. Mikä se sitten on, sitä en itsekään tiedä vielä mutta ehkä vuoden lopulla olen jo viisaampi.  Usein nimittäin ihastun yksivärisiin vaatteisiin joillakin jipoilla mutta lopulta kuitenkin haksahdan ihaniin kuosikankaisiin ja teen niistä. Koska kuosikankaat ovat kuitenkin ihania en aio niistä luopua mutta ehkä sekaan tulee vähän sitä "harmaampaa" tyyliä pikku jipoilla jota ei ole täällä kauheasti nähty. Ehkä muutama neulomuskin eksyy mukaan. :)

En halua tehdä suuria tavoitteita sen enempää mutta yksi osa-alue täältä puuttuu kokonaan vaikka se on koko ajan vahvemmin kuulunut aihepiiriin kuluneen vuoden aikana. Nimittäin itselleni vaatteiden ompelu. Olen jonkin verran ommellut itselleni vaatteita, peruspaidoista ja leggareista juhlamekkoon ja muihin mutta niiden kuvailut jäävät arjen jalkoihin ja unohtuvat. Joten tässä asiassa pitäisi petrata ja toivottavasti aikuisten vaatteitakin alkaa tänne pikku hiljaa tipahtelemaan. :)

Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee yhtä onnistunut kuin viime vuosikin ja blogi säilyy aktiivisena arjen muutoksista huolimatta. Jokainen kommentti, tykkäys ja lukija ilahduttaa ja niitä olenkin viime vuonna saanut rutkasti, kiitos jokaisesta!! <3 Tästä on hyvä jatkaa uutta vuotta. :)


Kuvat kaikki vielä viime vuoden puolella tehtyjä julkaisemattomia ompeluksia. Kuvat puhukoon puolestaan. :) *Onni & Ilona aurinkofrotee ostettu Kangashamstereista, raitafrotee ja vihreä frotee ostettu Noshilta, musta jersey Jättirätistä ja Sari Ahokaisen Boo jersey Kangasunelmasta.

Merimiessäkki

Tämä merimiessäkki meni pukin konttiin pikkuveljelle. Pikkuveli tällaista toivoi jokunen kuukausi sitten mutta torppasin ajatuksen välittömästi, minä en ainakaan sitä tee. Ajatus repun tekemisestä ahdisti, vähän kuten verhojenkin ompelu, pikkutarkkaa mittaamista ja meikäläisen perfektionistiluonteelle tiedossa olisi myös yllinkyllin purkamista ja pähkäilyä. Mutta kas kun se ajatus jäi silti polttelemaan ja pakkohan siihen oli ryhtyä. :)

Vähän apuja nappasin täältä http://blogit.iltasanomat.fi/kassakerho/2011/02/25/merimiessakki/ mutta ihan täysin en ohjeen mukaan tehnyt. Omaani halusin vuoren ja siksi tein myös säkin suuaukon eri tavalla. Tikkailin myös vähän enemmän ja hihnasta halusin säädettävän. Ohje oli kuitenkin loistava ja säkin mitat kuulemma just sopivat. :) 

 Onni on omata vähän hamsterin luonnetta joka purkaa ja säästää kaiken irroitettavan vanhoista laukuista ja muista. Metalliosat ja säätönippelit löytyi ihan omasta takaa eikä niitä tarvinnut erikseen lähteä metsästämään. :)

Kankaana käytin Ikean paksua ja vahvaa puuvillaa. Tarkoitus oli tästä tehdä joskus nojatuolin päällys mutta itse nojatuoli jouti jo kaatikselle ennenkuin ehdin touhuun ryhtyä. Niinpä kangasta löytyi metritolkulla kotoa. Säkin pohjaksi laitoin vahvaa vedenpitävää kangasta, paksuudeltaan jopa paksumpaa mitä tuo Ikean paksu puuvilla on.  

 Alunperin tarkoitus oli laittaa tähän sirkat mutta koska en löytänyt tarpeeksi isoja ja vahvoja, päädyin lenksuihin. Luotan näiden kestävyyteen käytössä enemmän.

Yllätyksekseni tämän tekeminenkin oli kivaa vaikka sitä vähän epäilin ja saajakin oli iloisen yllättynyt. :) Onnistunut projekti siis kaiken kaikkiaan. Miehellekin kuulemma pitää myös tehdä tällainen. :)

Lahjomisia

Tänä vuonna selvisin joulusta ennen viime hetken paniikkia. Ensimmäisen lahjan tein jo lokakuussa ja viimeisen pari päivää ennen joulua. Muutenkin pyrittiin ottamaan tämä joulu vähän rennommin, että jäisi aikaa ihan vain löhötäkin. :)

Lapsia lahjottiin mm. näillä.

Metsolan paksusta Pirates-trikoosta paita koossa 128cm. Kaavana OB:n Little Lamb.

Leveähelmainen tunika koossa 104cm Majapuun Tyttö ja poika trikoosta. Kaava on Ottobresta vaikka en numeroa juuri muista. 

Ottobren Princess owl koossa 92cm. Kangas on Eurokankaasta.

Apinapaita koossa 122cm. Trikoo tilattu muistaakseni Royalkestoilta. 

Tämä setti meni alkukuusta syntymäpäivälahjaksi. Tunikan joustofrotee sekä resori Kangasunelmasta ja raitatrikoo Noshilta. Leggarit OB:n Ropinakaavalla ja tunika Sircus horse.

Digihauvat

Poikani on sen ikäinen että saan pukea hänen päälleen sellaisia vaatteita kuin minä haluan. Vielä ei protestoida eikä sen kummemmin myöskään esitetä toiveita vaatteista. Pikku-ukko sattui kuitenkin näkemään Eurokankaan uusista digitrikoista kuvan ja koiratrikoo aiheutti välittömän reaktion ja siihen ihastuttiin päätä pahkaa, sattuneesta syystä. :) Niinpä minä hellyin ja sitä hänelle hain vaikka se olisi muuten jäänyt ehkä ostamatta. Mutta mitä tehdä siitä ettei kuosi menisi ihan överiksi ja mikä vähän kesyttäisi aika täyttä kuosiasetelmaa? Tällainen siitä tuli.

Punaisen värin hihoihin nappasin yhteensopivaksi muutaman koiran rusetista ja pannasta, koitin välttää yhdistämästä pelkästään aina vain sitä mustaa. Raglaneissa tereet ja etukappaleessa valenappilista.

Lapsi tykkää ja niin tykkään muuten minäkin. Tämä on taas niitä hetkiä kun kangas herää eloon ja lopputulos on paljon kivempi mitä aluksi meinasi. :)

Housut on muuten Ratian housut, kokoa 104cm meidän 80cm pitkällä pojalla, pitkät lahjeresorit vain kääräistynä kaksinkerroin. Näitä voi kutsua jo pitkäikäisiksi. :D