Autokorjaamokuosinen joustofrotee muuttui hihattomaksi haalariksi. Malli on superkätevä maassa pyörivällä lapsella, helppo pukea ja lämmittää masun kohdalta. Kaava on aika pitkälti oma johon otin hieman mittasuhteita Villikosta.
Oli muuten aika työn takana saada kuvia lapsesta joka on kahden viikon aikana oppinut ryömimään, nousemaan istumaan, polvilleen ja seisomaan tukea vasten sekä hakeutumaan konttaus- ja karhunkävelyasentoon. Näitä kaikkia kun pitäisi harjoitella samaan aikaan (ei edes aloiteta siitä mikä vaikutus tällä kaikella on ollut uniin..). Ehkä saitte idean kuitenkin selville, vaikka lahjekin oli mennyt vähän kieroksi kaikessa tohinassa.
Eksyin blogiisi, ihana haalari ja ihana pyöriäinen. Kuvaamusen hankaluus on täällläkin, vardinkin kun kameran nähtyä alkaa hirmuinen hihkunta ja vauhti kiihtyy kohti kameraa. Harhautusyrityksetkään einoikein toimi :)
VastaaPoistaKiitos MettaD! Harhautuskeinoja saa kokeilla täälläkin. :D Kuvailu salaa takavasemmalta on itsessään jo tarpeeksi hankalaa ja lisäksi tämä pyöriminen ja venkoilu. Parempi vain olla tyytyväinen että saa pari tärähtämätöntä kuvaa. :D
PoistaKivasti olet yhdistänyt haalariin mustat kantit ja punaisen vetskarin. Antaa ilmettä. Makee haalari ja suloinen pyöriäinen kuvissa. Selkeästi on konttaaminen mielessä :)
VastaaPoistaKiitos Hanna! :) Konttaaminen tuntuu olevan työn alla. Sitten sitä saakin juosta perässä. :D
PoistaMä en kestä! Toi ipanainen on aikamoinen. Liekö tullut äitiinsä? ;)
VastaaPoistaAikamoinen vilpertti jäpikkä kyllä on. :D Isänsä ollut kuuleman mukaan lapsena rauhallinen tapaus joten kai se olen minä sitten syypää. :D
PoistaIhanuus, kylläpä hänellä on kiirus mennä :-)
VastaaPoistaKiiruspa todellakin, unissaankin pitää yrittää päästä eteenpäin ja pää vaan kolisee pinnasängyn laitaan. :)
Poista