torstai 1. kesäkuuta 2017

Täällä taas!

Kulunut vuosi on kulunut nopeammin kuin koskaan. Siitä avuttomasta pienestä kääröstä jonka vuosi sitten esittelin on tullut yksivuotias joka tahtoo, juoksee, nauraa ja oppii päivässä niin paljon että itse en pysy perässä. Vuodessa vauvasta on tullut taapero joka ottaa kaikessa mallia isoveljestään ja hämmästyttää taidoillaan joka päivä meitä kaikkia.
Eikä pidä unohtaa isoveljeä. Kuluneen vuoden aikana meidän esikoinen on venynyt kaksi vaatekokoa, hän on oppinut uimaan räpylöillä, polkemaan plkupyörää ilman apupyöriä ja viikko sen jälkeen ohjaamaan yhdellä kädellä. Hän rakastaa vitsittelyä ja hassuttelua, laulamista ja soittelua sekä ilman sukkia juoksemista nurmikolla. Ja polkupyöräilyä, sitä hän tekisi koko ajan. Hän tuntee lujasti sekä onnen tunteet että pettymyksetkin, rakastaa kun saa pikkuveljen nauramaan mutta myös hermostuu jos leikit menee pilalle.
Yhdessä lapsistamme on tullut varsinainen tehotiimi. Veljekset joilla on omat juttunsa joihin ei vanhemmat pääse. Toivottavasti veljesten välinen yhteys säilyisi läpi elämän. <3
Niin kallisarvoinen vuosi. Niin mahtavia persoonia olemme saaneet perheeseemme. <3


Voisin alkaa selittelemään miksi blogi on ollut niin hiljainen kuluneen vuoden mutta siihen en nyt vaivaudu. Luulen että ymmärrätte kyllä. <3 Olen minä lapset saanut pidettyä itsetehdyissä vaatteissa mutta blogiin asti ne eivät ole päätyneet. Instagramiin kylläkin.


Parina viime kuukautena on tuntunut siltä että arki on alkanut pikkuhiljaa loksahtaa rytmiin jossa minulla on mahdollisuus varastaa tunti tai pari aikaa itselleni silloin tällöin lasten mentyä nukkumaan. Ja missäpä muualla sitä omaa aikaa viettäisinkään mieluummin kuin ompeluhuoneessa. Koska aika on  kuitenkin rajallista, olen pohtinut miten sen haluan parhaiten käyttää ja siinä samalla pohtinut myös tämän blogin kohtaloa. Olisi ihanaa jos voisin samalla palolla vielä kertoa tänne mitä olen tehnyt kuin muutama vuosi sitten mutta tällä hetkellä siihen en veny. Lopettaa en kuitenkaan halua mutta jatkamaan en pysty samalla tavalla kuin ennen. Ehkä blogin aika on taas hieman myöhemmin, siihen asti pitää keksiä muita tapoja.


Niinpä kutsun teidät kaikki Made by Ulman facebook sivuille seuraamaan jollette siellä jo ole! Blogiin tulen ihan varmasti jatkossakin kirjoittelemaan mutta pääpaino toistaiseksi tulee olemaan facebookissa ja instagramissa jonne pystyn nopeasti arjen lomassa kirjoittamaan ja lataamaan kuvia.
Facebookista löydät minut täältä. Instagramista löydät minut nimellä @madebyulma


Jottei homma menisi ihan jaaritteluksi, voisin lisäksi kertoa jotain näistä paidoista. Tilasin Koot.fin yllätyspussin josta löytyi lilaa raitatrikoota. Ensimmäinen ajatukseni oli myydä se sillä väri ei tuntunut yhtään omalta, mutta sitten päätinkin ottaa sen haasteena. Päätin tehdä siitä jotain omille pojilleni. Pieni hetki kangaskaapilla ja kahden paidan suunnitelmat oli löyhästi mielessä. Pikkuveljelle valitsin Jättirätin palalaarista löytämäni unelman pehmeän turkoosin raitatrikoon koska halusin tehdä kuitenkin hieman erilaiset paidat.


Lopputuloksesta olen enemmän kuin mielissäni. Näistä tuli ihanat! Vähän hassut ja iloiset paidat joista tulee hyvälle mielelle. Ja mikä tärkeintä, vaikka tämä oli minun mieleni mukaisesti tehty, myös  esikoinen ihastui paitaansa. Se ei nimittäin ole enää aivan itsestäänselvyys ja rehellinen palaute tulee kyllä välittömästi jos vaatteet eivät täysin miellytä. Tällä kertaa riskin otto kuitenkin kannatti. :D


Aurinkoista kesän alku kaikille! Tavataan facebookissa! <3 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Jotakin uutta, pikkuista ja niin kovin rakasta!

Minä tein tällaisen ihanuuden, pienen miehen haalarin sisällä. <3 Sain kyllä vähän apua... :)
Ihan uunituore ei tämä tapaus enää ole vaan hän on rikastuttanut elämäämme jo parin kuukauden ajan.


Ihanuudelle tein vähän vaatteita, tällaisia: 









Nämä ovat koossa 50-62cm. Vauva kasvaa sellaista vauhtia että isoimmat vaatteet ovat jo käytössä ja pitäisi tehdä seuraavaa kokoa. :)

Tällaisen parissa täällä on siis viime kuukaudet puuhailtu. :)

torstai 18. helmikuuta 2016

Materiaalineurootikko

Olen heikkoina pehmeisiin ja hyvälaatuisiin kankaisiin. Joskus saatan jopa antaa kuosille joitain asioita anteeksi ihan vain siksi että kangas on niin pehmoista. Samalla vihaan huonolaatuisia kankaita. Mikäli materiaali on huonoa, se ihaninkin kuosi menettää hohtonsa.


Tämä Verson puodin Hurmurin serkku joustocollege lämmitti materiaalineurootikon sydäntä. Siinä kohtasi sekä laatu että kuosi. Ja mikä parasta, vaikka tätä paitaa on käytetty ahkerasti, on se edelleen kuin uusi. Ei nukkaa, ei haalistumista ja yhtä pehmoinen kuin kangas oli ostettaessa.

Ihan oikeasti lapsi ei olisi enää ainuttakaan paitaa tässä koossa tarvinnut, mutta en voinut olla ompelematta tästä pehmeästä joustocollegesta jotakin heti päälle sopivaa. Malliltaan paita on ihan tavallinen peruspertsa. Kuvio on sen verran iso ettei tässä koossa (92cm) ollut kovinkaan paljon varaa kikkailla jos halusi säilyttää kuvion ehjänä. 

 

Tällaisiin kankaisiin haluan lapseni pukea. Mukaviin, pehmoisiin ja kestäviin, sellaisissa tahdon itsekin olla.


Kangas: Hurmurin serkku, Verson puoti
Paidan kaava: Raide, Ottobre
Housujen kaava: Mock denim, Ottobre

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pandahaaremit

Tammikuun alussa blogi täytti 5 vuotta! Muistin sen itsekin vasta noin puoli minuuttia sitten. :) Kulunut vuosi oli kuitenkin blogille surkea vuosi. Syy on hyvin yksinkertainen ja yksi sana riittää sen kuvaamiseen, ruuhkavuodet. Hetkittäin suunnittelin jo siirtymistä pelkästään facebookkiin ja instagramiin niiden helppouden vuoksi mutta blogi on minulle kuitenkin rakas enkä halua siitä luopua. Uskoisin että tänä vuonna pystyn kuitenkin panostamaan tähän enemmän, sitä haluan ja siihen pyrin. Luvassa on myös vähän uusia tuulia joista lisää sitten myöhemmin. ;)


Nämä housut tein viime kesänä kesäloman kynnyksellä ja ne ovat ehdottomasti yhdet lempihousuista mitä pojan vaatekaapista löytyy. Malliltaan ne ovat hyvin simppelit haaremit, jotka varmasti ovat mukavat jalassa ja kangas on ihanan pehmoista Andrea Laurenin suunnittelemaa joustocollegea jota tilasin Alles fuer selbermacherista Saksasta viime keväänä muutaman muun kankaan kanssa.



Vaikka näiden ompelusta on kulunut jo rutkasti aikaa ja käyttöä housuille on tullut mukavasti, ei se kuitenkaan näy kankaasta. Ne ovat yhtä pehmoiset, yhtä nukattomat ja värikkäät mitä kangas oli paketista tullessaankin. Parhautta! Materiaalineurootikko kiittää ja napsautti samaa kangasta vielä sinipohjaisenakin kotiin. :)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tuomas-juna

Pari päivää jouluun ja minulta on kielletty joulusiivous. Rentouttavaako? Ehkä voisi kuvitella niin mutta siltä se ei kuitenkaan tunnu. Hätä keinot keksii ja päästetään tänä vuonna itsemme vähän helpommalla. Laatikot saa ostettua, valoja himmennettyä ja lahjat ovat viime silausta vaille valmiina. Kyllä tämä tästä.
Koska ompelua ei mielestäni kuitenkaan voi luokitella fyysisesti kovin raskaaksi, varsinkin kun sen tekee vähän kerrallaan, sain tehtyä pienen miehen eräs aamu kovin iloiseksi.


Löysin jokin aika sitten Jättirätistä yllätyksekseni Tuomas veturi trikoota. Pohjaväri ei ihan miellyttänyt ja materiaalikaan ei jousta mutta kuvat olivat sopivan kokoisia ja selkeitä leikattavaksi. Niinpä kaivoin punaraidallista trikoota, kiinnitin kuvan kaksipuolisella liimakankaalla kankaalle ja tikkasin ympäri. Loppu onkin peruspaitaa. :)


Pieni mies oli aamulla sanaton ihastuksesta ja sain liikuttavat kiitokset ennen kuin olin saanut edes omia silmiäni auki. <3

 Housut olen tehnyt joustocollegesta Mock denim-kaavalla jotka olen pienentänyt kokoon 92cm. Todella kiva malli, vähän reilu mutta saa ollakin. Paita on hyväksi todetulla Raide-kaavalla tehty.

Joululahjoihin palailen vasta joulun jälkeen mutta siihen asti

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!    

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Talvilakki ja tuubihuivi

Viilenevät ilmat veivät minut kangaskaapin uumeniin etsimään sopivia kankaita talvilakkia varten. Vaikka viime vuotinen lakki vielä meneekin, halusin tehdä parannellun version lakista kuosilla, joka sopii paremmin uuteen talvihaalariin.



Malliltaan lakki on sama mitä viime vuonnakin. Sain viime vuonna kaavan muokattua tosi hyväksi ja tähän tein vielä muutamia pieniä muutoksia. :) Parannellulla versiolla tarkoitin kuitenkin lähinnä lakin sisustaa. Viime vuonna käytin vuorena ohutta fleeceä, tässä lakissa on vuorena merinovillaa. Korvien kohdalle lisäsin tuulisuojaksi pul-kangasta. Lakki kiinnitetään leuan alle tarralla, sillä nepparit kylmenisivät nopeasti viileällä ilmalla.

Lakki meni käyttöön suoraan ompelupöydältä joten se viimeinen silaus, tupsu, puuttuu kuvista. Nyt sekin on jo paikoillaan. :)



Lakin kaveriksi tein tuubihuivin. Tätä ei kierretä kaulan ympäri vaan se istuu ihan nätisti kaulaan tällaisenaan kun ympärysmitta on hieman pienempi mitä päänympärys. Tämänkin vuorena on merinovillaa.

Lakkeja tuli tehtyä itseasiassa kaksin kappalein, toinen hieman isommassa koossa sillä olin epävarma miten joustofrotee venyy päähän. Hyvinhän se venyi joten isompi lakki jäi vielä odottamaan käyttäjäänsä.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Terve taas!

Viimeksi päivitin blogia huhtikuussa ja nyt heti perään lokakuussa. :D
Niinpä niin, melkein olen tullut syödyksi ruuhkavuoden syövereihin mutta pohjalta on hyvä nousta kun suunta on vain ylöspäin. On minulla kyllä aikaa ollut sen verran että olen saanut lapsen pidettyä vaatteissa mutta blogi siitä on valitettavasti joutunut kärsimään. Mutta eiköhän tämä taas tästä vauhtiin pääse. :)

Mutta entäs se kesä sitten? Aika vilpoisahan se oli mutta mahtui sekaan onneksi myös niitä lämpimiäkin päiviä. :) Kesävaatteita pojalla oli reilusti, vähän turhankin reilusti tämän kesän tarpeisiin mutta jokaista ehdittiin pitää vaikkei varmaankaan kuvata. Puhelimen muistin syövereistä varmasti löytyisi kuvia enemmän mutta aloitetaan nyt näillä.





Tulipa ikävä kesää näitä kuvia katsellessa! Enää ei muista niitä vilpoisiakaan päiviä. :)

Vaatteiden osalta aika pertsameiningillä siis mentiin ja mennään kyllä edelleenkin. Onneksi on ihania kuoseja jotka pelastavat peruspaidankin. :) Poikakin on kasvanut jo niin isoksi että sanoo vaatteista oman mielipiteensä. Enää ei aina äidin valitsemat vaatteet kelpaa vaan kaapista valitaan itse se lentskaripaita tai autopaita. Minusta se on aika ihanaa kun lapsi löytää omat mielenkiinnon kohteensa vaikka ne sitten hiukan kaventaisivatkin äidin luovuuden toteuttamista. Kukapa sitä ei haluaisi nähdä lapsensa silmien loistetta kun näytät hänelle uutta traktoripaitaa josta tulee oitis se lempipaita, ainakin hetkesi. :)