torstai 1. kesäkuuta 2017

Täällä taas!

Kulunut vuosi on kulunut nopeammin kuin koskaan. Siitä avuttomasta pienestä kääröstä jonka vuosi sitten esittelin on tullut yksivuotias joka tahtoo, juoksee, nauraa ja oppii päivässä niin paljon että itse en pysy perässä. Vuodessa vauvasta on tullut taapero joka ottaa kaikessa mallia isoveljestään ja hämmästyttää taidoillaan joka päivä meitä kaikkia.
Eikä pidä unohtaa isoveljeä. Kuluneen vuoden aikana meidän esikoinen on venynyt kaksi vaatekokoa, hän on oppinut uimaan räpylöillä, polkemaan plkupyörää ilman apupyöriä ja viikko sen jälkeen ohjaamaan yhdellä kädellä. Hän rakastaa vitsittelyä ja hassuttelua, laulamista ja soittelua sekä ilman sukkia juoksemista nurmikolla. Ja polkupyöräilyä, sitä hän tekisi koko ajan. Hän tuntee lujasti sekä onnen tunteet että pettymyksetkin, rakastaa kun saa pikkuveljen nauramaan mutta myös hermostuu jos leikit menee pilalle.
Yhdessä lapsistamme on tullut varsinainen tehotiimi. Veljekset joilla on omat juttunsa joihin ei vanhemmat pääse. Toivottavasti veljesten välinen yhteys säilyisi läpi elämän. <3
Niin kallisarvoinen vuosi. Niin mahtavia persoonia olemme saaneet perheeseemme. <3


Voisin alkaa selittelemään miksi blogi on ollut niin hiljainen kuluneen vuoden mutta siihen en nyt vaivaudu. Luulen että ymmärrätte kyllä. <3 Olen minä lapset saanut pidettyä itsetehdyissä vaatteissa mutta blogiin asti ne eivät ole päätyneet. Instagramiin kylläkin.


Parina viime kuukautena on tuntunut siltä että arki on alkanut pikkuhiljaa loksahtaa rytmiin jossa minulla on mahdollisuus varastaa tunti tai pari aikaa itselleni silloin tällöin lasten mentyä nukkumaan. Ja missäpä muualla sitä omaa aikaa viettäisinkään mieluummin kuin ompeluhuoneessa. Koska aika on  kuitenkin rajallista, olen pohtinut miten sen haluan parhaiten käyttää ja siinä samalla pohtinut myös tämän blogin kohtaloa. Olisi ihanaa jos voisin samalla palolla vielä kertoa tänne mitä olen tehnyt kuin muutama vuosi sitten mutta tällä hetkellä siihen en veny. Lopettaa en kuitenkaan halua mutta jatkamaan en pysty samalla tavalla kuin ennen. Ehkä blogin aika on taas hieman myöhemmin, siihen asti pitää keksiä muita tapoja.


Niinpä kutsun teidät kaikki Made by Ulman facebook sivuille seuraamaan jollette siellä jo ole! Blogiin tulen ihan varmasti jatkossakin kirjoittelemaan mutta pääpaino toistaiseksi tulee olemaan facebookissa ja instagramissa jonne pystyn nopeasti arjen lomassa kirjoittamaan ja lataamaan kuvia.
Facebookista löydät minut täältä. Instagramista löydät minut nimellä @madebyulma


Jottei homma menisi ihan jaaritteluksi, voisin lisäksi kertoa jotain näistä paidoista. Tilasin Koot.fin yllätyspussin josta löytyi lilaa raitatrikoota. Ensimmäinen ajatukseni oli myydä se sillä väri ei tuntunut yhtään omalta, mutta sitten päätinkin ottaa sen haasteena. Päätin tehdä siitä jotain omille pojilleni. Pieni hetki kangaskaapilla ja kahden paidan suunnitelmat oli löyhästi mielessä. Pikkuveljelle valitsin Jättirätin palalaarista löytämäni unelman pehmeän turkoosin raitatrikoon koska halusin tehdä kuitenkin hieman erilaiset paidat.


Lopputuloksesta olen enemmän kuin mielissäni. Näistä tuli ihanat! Vähän hassut ja iloiset paidat joista tulee hyvälle mielelle. Ja mikä tärkeintä, vaikka tämä oli minun mieleni mukaisesti tehty, myös  esikoinen ihastui paitaansa. Se ei nimittäin ole enää aivan itsestäänselvyys ja rehellinen palaute tulee kyllä välittömästi jos vaatteet eivät täysin miellytä. Tällä kertaa riskin otto kuitenkin kannatti. :D


Aurinkoista kesän alku kaikille! Tavataan facebookissa! <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti